1. Eroon pahoinvointivaltiosta
Sen sijaan, että yhteiskuntamme päättää ihmisten jokapäiväiseen elämään liittyvistä asioista ja valinnoista kehdosta hautaan, tulisi valtaa siirtää yksilöille itselleen. Kunnan tai valtion ei pidä holhota asukkaitaan kuin pikkulapsia, vaan antaa heille vapaus valita ja vaikuttaa! Kansalaisten tulisi olla vapaita tekemään omat päätöksensä ja valitsemaan kukin itse sen polun, jota he haluavat tallustaa. Kunnan tulisi tarjota asukkailleen työkaluja valintojen tekemiseen, eikä tehdä valintoja yksilöiden puolesta!

Kuntalaisten mahdollisuutta - ja myös oikeutta päättää kuntansa ja erityisesti omista asioista tulisi pyrkiä edistämään myös vaalikausien välillä. Kansalaiskeskustelut, paneelit ja suorat kansanäänestykset ovat erinomaisia keinoja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseen. Valintoja vaikkapa lähiympäristön viihtyvyyden, liikennejärjestelyjen, käytettävien kulttuuripalveluiden tai koulutuksen suhteen pitäisi pyrkiä tekemään aina mahdollisimman lähellä yksilötasoa - ei kollektiivitasoa!

2. Verotus on varkautta – verot alas
Kunnan ja valtion tehtävä ei mielestäni ole leikkiä pankkia, yritystä ja keskusbyrokratiavirastoa, vaan huolehtia välttämättömien minimitoimintojen pyörittämisestä ilman turhaa verovarojen tuhlausta. Kunnat ja valtio imevät parasiitin lailla rahaa kansalaisiltaan ja yrityksiltä, paisuttaen jatkuvasti omia tarpeettomia toimintojaan ja veroprosenttiaan. Yksikään yritys ei voisi toimia niin leväperäisesti ja tuhlailevasti, kuin mitä kunnat ja valtio toimivat, koska yritys ei voi ryöstää ihmisiltä heidän rahojaan oman toimintansa rahoittamisen, kuten kunta ja valtio verotuksen avulla tekevät. Yritys voi saada rahoitusta ja kasvattaa toimintaansa vain, jos se kykenee tarjoamaan asiakkailleen sitä mitä nämä haluavat - hinnalla jonka nämä hyväksyvät.

Sen sijaan, että kuntien ja Suomen valtion annetaan verottaa ihmiset ja yritykset rutiköyhiksi, tulisi pitkän aikavälin tavoitteena olla, että veroja kerätään vain sen verran, mitä on ehdottoman välttämätöntä ihmisten fyysisen koskemattomuuden ja omaisuuden suojan turvaamiseksi. Tätä suurempi verotus ei ole mielestäni perusteltua, koska silloin joudutaan väistämättä verotuksella loukkaamaan ihmisten omaisuuden suojaa enemmän, kuin mitä ihmisten omaisuuden suojan ylläpitäminen itsessään edellyttää. Vartija on tarpeeton, jos sen palkkaaminen rahojesi suojaksi maksaa enemmän kuin mitä rosvo voi koskaan rahojasi varastaa!

3. Kunnan palveluista kunnon palveluihin
Kunnat ja valtio tuottavat yhä Neuvostoliiton mallin mukaisesti itse suurimman osan useista yksilöiden tarvitsemista palveluista. Jostain syystä ihmiset luulevat, että jos kollektiivisesti ei pakkotuoteta ja rahoiteta palveluita, osa ihmisistä jää kokonaan ilman niitä. Neuvostoliitossa ihmiset olivat ihan oikeasti siinä uskossa 1980-luvun lopulla, että kun valtion ruokakaupat lopetetaan, ihmiset kuolevat nälkään. Meille on itsestään selvää, että yksityiset kauppiaat ja maajussit huolehtivat leivän toimittamisesta pöytään, eikä kukaan kuole täällä nälkään, vaikka ruokakaupat ovatkin yksityisten yritysten hoidettavina. Sama pätee kaikkeen muuhunkin palveluun ja toimintaan.

Rikkaat ja keskituloiset voivat ostaa tarvitsemansa palvelut itse, heidän rahojensa kierrättäminen valtion ja kunnan kautta maksettuina veroina ja saatuina palveluina on kuin hölmöläisten peitonleikkuuta. Jos köyhimmillä ei ole rahaa johonkin välttämättömään palveluun, tulisi heille yksinkertaisesti antaa puuttuva raha tai palveluseteli, jolla he voivat itse ostaa sen palvelun vapaasti mistä he parhaaksi katsovat. Tällöin ihmisten valinnavapaus kasvaa ja huonoja tai tarpeettomia palveluita ei turhaan tuoteta. Samalla palvelujen hinta-laatusuhde kohenee valinnanvapauden tuoman kilpailun myötä ja rahaa säästyy huomattavasti toiminnan tehostuessa.

4. Sosialismi ja muu markkinoiden säätely ei toimi
Kilpailun ja yrittämisen esteitä on raivattava ja annettava markkinoille tilaa toimia. Elinkeinoelämän tuista ja työmarkkinoiden säätelystä pitää pyrkiä luopumaan kokonaan. Kaavoitus- ja ammatinharjoittamismonopolit, kuten taksi- ja apteekkiluvat tulee poistaa. Vapaa kilpailu ja sen edistäminen on kaikkien kuluttajien etu, regulaatio ja interventio nimittäin hyödyttää aina vain pieniä eturyhmiä kaikkien muiden kustannuksella. Vahva talous ja hyvä työllisyystilanne yhdistettynä järkevään sosiaaliturvaan on kaikkein parhainta apua myös vähävaraisille.

Sosialismi ei ole koskaan toiminut, eikä se tule koskaan toimimaan missään, eikä minkäänlaisessa muodossaan. Tämä tosiasia olisi mielestäni jo pikkuhiljaa syytä ymmärtää. Ero sosialismin ja kapitalismin välillä on rautalangasta vääntämällä sama, kuin mikä on ero Trabantin ja Mercedes-Benzin välillä...toinen on esimerkki sosialismin saavutuksesta, toinen kapitalismin.

5. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus - tavoitteista teoiksi!
Sukupuolten välistä tasa-arvoa on pyrittävä edistämään esimerkiksi tasaamalla tai poistamalla työnantajille työntekijöiden vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia. Miehiä ei tule unohtaa tasa-arvokeskustelussa, päinvastoin, nykyiseen vain miehiä koskevaan asevelvollisuuteen tulee puuttua. Ympärileikkaus-asiassakin tuntuu unohtuvan sekä miessukupuolen oikeus omaan kehoonsa, että myöskin pienen lapsen oikeus uskonnonvapauteen. Länsimaiseen, tasa-arvoiseen ja sekulaariin yhteiskuntaan ei voi kuulua myöskään se, että yritykset pakotetaan rahoittamaan kirkkoa yhteisöveroin.

Kaikilla on oltava sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautuneisuudesta, etnisestä taustasta, mielipiteestä, iästä, kielestä, uskonnosta- tai uskonnottomuudestakin riippumatta samat pelisäännöt. Näiden pelisääntöjen tulee pohjautua ihmisoikeuksien, kuten ruumiillisen koskemattomuuden, sananvapauden ja yksityisyydensuojan kunnioittamiseen. Vanhat tavat tai poliittinen korrektius ei anna mitään oikeutta rikkoa näitä periaatteita.