Maailman vapauden tila
(Mikko Ellilä - kirjoitus Vapausfoorumi-keskustelulistalla)

Kommunistinen Worldwatch-instituutti julkaisee joka vuosi State of the World-nimisen raportin, jossa valitetaan kaikista mahdollisista ja mahdottomista eli keksityistä ympäristöongelmista ja sosiaalisista ongelmista. Worldwatch lähettää ammattimaisia propagandistejaan aina välillä Suomeenkin levittämään valheitaan esim. ydinvoimasta tukeakseen vihreitä ja vastustaakseen kapitalistisen globaalisaation kätyreinä pitämiään sosiaalidemokraatteja. WW tarjoaa kaikkiin todellisiin ja kuvitteellisiin ongelmiin ratkaisuksi veronkorotuksia ja sääntelyä eli poliitikkojen ja byrokraattien vallan kasvattamista. Jos tämä ratkaisu toimisi, totalitaaristen valtioiden hallitsemissa maissa olisi tietysti vähiten ongelmia. WW:n tyypeille kannattaisi antaa menoliput Pohjois-Koreaan, koska siellä on johdonmukaisesti toimittu WW:n ideologian mukaisesti; jos kommunismi on maanpäällinen paratiisi, miksi WW:n ja muiden kommunismia advokoivien ns. kansalaisjärjestöjen apparatshnikit jäisivät tänne kapitalistiseen helvettiin?

Tämä oli johdantoni otsikon mukaiseen aiheeseen eli vapauden tilaan eri maissa. Kuten tällä listalla on aiemminkin todettu, jotkut lievästi kapitalismia kannattavat instituutit julkaisevat omia raporttejaan nimenomaan vapauden tilasta. Yleensä näihin raportteihin sisältyy paljon virheellisiä oletuksia, mutta niitä voi käyttää jonkinlaisina suuntaa-antavina vasta-argumentteina WW:n, Maan ystävien, Greenpeacen, WWF:n, UNESCO:n, UNICEF:in yms. kommunististen organisaatioiden propagandalle.

Yritän tässä nyt lyhyesti selittää, että maailman vauraimmat maat ovat yleensä maailman vapaimpia maita. On olemassa selvä kausaalisuhde vapauden ja vaurauden välillä. Vapauden rajoitukset aiheuttavat aina köyhyyttä. Tämä tuntuu olevan epäselvää punavihreille, jotka kuvittelevat verotuksella ja sääntelyllä voitavan parantaa köyhien maiden oloja. Länsimaiden hyvinvoinnin luullaan johtuvan nimenomaan markkinoiden toiminnan viisaasta sääntelystä ja verotuksella ylläpidetystä laajasta julkisesta sektorista. Taloustiedettä tuntevat eivät tällaiseen roskaan usko, mutta punavihreät eivät tunnetusti ymmärrä taloustiedettä lainkaan.

Erityisesti ns. kansalaisjärjestöjen ihmiset suorastaan halveksuvat taloustiedettä ja yrittävät kieltää sen jo metodologisella tasolla tarjoamatta tietenkään mitään argumentteja oman epäanalyyttisen, atavistisen lähestymistapansa puolesta.

Vapauden kannattajat ovat yleensä ainakin jossain määrin perillä taloustieteen perusperiaatteista. Useimmat libertaarit varmaan kannattavat vapautta ensisijaisesti luonnonoikeudellisista syistä, mutta eivät kiellä utilitaarisia syitäkään. Varmaan kaikki libertaarit ovat joskus esittäneet utilitaarisena argumenttina, että vapaus johtaa vaurauteen. Monet libertaarit ovat kuitenkin hahmottaneet maailmassa tällä hetkellä vallitsevan vapauden tilan eri maissa nähdäkseni pahasti väärin. Monet luulevat esimerkiksi Itä-Euroopan maiden vapautuneen kommunismista ja siirtyneen pidemmälle kapitalismiin kuin Länsi-Euroopan maat. Monet luulevat myös USA:n olevan kapitalistisempi kuin EU. Pyrin nyt hieman korjaamaan näitä käsityksiä.

Economic Freedom of The World-raportin mukaan esimerkiksi Viro oli vuonna 1997 jaetulla 57. sijalla markkinatalouden vapauden vertailussa mukana olleiden 123 maan joukossa. Suomi oli maailman 18. vapain markkinatalousmaa. Tämä kannattaa esittää kommenttina niille, jotka väittävät Viron köyhyyden johtuvan liian vapaasta markkinataloudesta tai Suomen vaurauden olevan hyvinvointivaltion ansiota. Lisäksi tämän pitäisi olla ikään kuin kylmä suihku niskaan niille muutamille suomalaisille libertaareille, jotka innoissaan luulevat Viron olevan jo Suomea vapaampi maa.

Vertailuvuoden 1997 jälkeen Suomessa julkisen sektorin menojen suhde bkt:seen on alentunut lähes 60 prosentista alle 50 prosenttiin, valtionyhtiöitä on yksityistetty ja julkisen sektorin velkaa lyhennetty sekä absoluuttisesti että varsinkin suhteessa bkt:seen, joten uskoisin Suomen sijoituksen listalla nousseen huomattavasti. Kuulostaa ehkä oudolta, että puolustelen Suomea. Hyvinvointivaltiota kannattavat ja markkinataloutta vastustavat punavihreät eivät kuitenkaan yleensä käsitä, että Suomi on yksi maailman vapaimmista markkinatalousmaista; liiallisen liberalisoinnin väitetään usein aiheuttaneen sosiaalisia ongelmia esimerkiksi Itä-Euroopan maissa, vaikka todellisuudessa kaikki Itä-Euroopan maat ovat nykyäänkin poikkeuksetta vähemmän vapaita markkinatalousmaita kuin Suomi.

Kauhuesimerkkeinä köyhyydestä ja suurista tuloeroista kerrotaan usein kaikenlaisia järkyttäviä asioita Etelä-Amerikasta, esimerkiksi Brasiliasta: köyhät asuvat slummeissaan pellistä ja pahvista kyhätyissä majoissa, rikkaat linnoittautuvat aidatuille ja tarkoin vartioiduille asuinalueilleen, kaupunkien keskustoissa poliisit ampuvat kerjääviä ja itseään myyviä lapsia... Tällaisiin juttuihin voi aina todeta, että Brasilian köyhyys johtuu nimenomaan markkinatalouden vastustamisesta:
- em. raportissa Brasilia oli markkinatalouden vapaudessa 85. sijalla 123 maan joukossa,
- julkiset menot ovat lähes 40 % bkt:sta, mikä merkitsee köyhälle maalle valtavaa rasitetta (rikkaissa maissa ihmiset pystyvät helpommin sietämään korkeaa verotusta, köyhissä maissa pienikin verotus on hyvin raskas
taakka),
- valtionyhtiöt dominoivat maan talouselämää,
- maassa on ollut huomattavaa hintasääntelyä 1990-luvulle asti...

Usein luullaan pelkän matalamman verotuksen merkitsevän vapaampaa markkinataloutta. Kuitenkin monissa matalamman verotuksen maissa on voimassa muita sosialistisia rakenteita, jotka ovat pahempia markkinatalouden esteitä kuin verotus. Esimerkiksi hintasääntely, lakisääteiset monopolit, tullimuurit ja pääomien ja työvoiman liikkuvuuden esteet estävät markkinoiden toiminnan, vaikka verot olisivat matalia.

Em. raportin mukaan Afrikan vapain markkinatalousmaa oli Etelä-Afrikka (47. sija, julkiset menot 32 % bkt:sta), joka - kuinka ollakaan - on samalla Afrikan ylivoimaisesti rikkain maa, Afrikan ainoa ei-kehitysmaa. Kaikki muut Afrikan maat ovat hirvittävän köyhiä juuri siksi, että ne ovat hyvin kaukana markkinataloudesta; vapauden asteen ranking-listan pohjalla, kymmenen huonoimman eli epävapaimman maan joukossa oli yhdeksän Afrikan maata - molemmat Kongot, Sierra Leone, Ruanda, Madagaskar, Guinea-Bissau, Algeria, Burundi ja Keski-Afrikka - vaikka kaikkien näiden maiden julkiset menot olivat varmaan suhteessa(kin) matalammalla kuin Etelä-Afrikassa. Verojen mataluus ei siis auta, jos markkinat eivät saa muuten toimia vapaasti.

Tietysti verojakin pitäisi alentaa kaikissa maissa. Eri kysymys onkin sitten, miten matalaa verotusta kukin pitää kohtuullisena. Libertaarille ainoa oikea veroaste on tasan nolla. Verot ovat yksityisomaisuuteen kohdistuvia valtion esittämiä vaateita. Jos kokonaisveroaste olisi sata prosenttia, yksityistä omistusoikeutta ei olisi. Jokainen veronkorotus on siis askel kommunismin suuntaan, jokainen veronalennus on askel vapauden
suuntaan.

Hongkongissa julkiset menot olivat 18 % bkt:sta vuonna 1997. Suhteellisen matalaan verotukseen yhdistyy muutenkin suhteellisen vapaasti toimivat markkinat.

Hongkong on em. raportin mukaan maailman vapain markkinatalous huolimatta siellä voimassa olevasta rahoitusmarkkinoiden sääntelystä, asumistuista, julkisesta liikenteestä yms. sosialismista; tämä kertoo lähinnä siitä, että muu maailma on vieläkin syvemmällä sosialismissa.

Vertaillaanpa vielä tulonsiirtojen ja elinkeinotukien viemää prosentuaalista osuutta bkt:sta eräissä maissa:
Hongkong 1,1
Singapore 1,4
Uusi-Seelanti 12,4
Viro 14,7

Ylin marginaalituloverokanta Uusi-Seelannissa on muistaakseni 33 %. Uusi-Seelanti oli em. raportissa maailman 3. vapain markkinatalousmaa, mutta viime vuosina Uusi-Seelanti on ottanut takapakkia aikaisemmin toteutetusta liberalisoinnista. Veikkaan, että Uusi-Seelannin sijaluku tippuu ainakin viisi pykälää vuoden 2005 raporttiin mennessä. Jaetulla 1. sijalla HK:n kanssa oli Singapore, mutta minä suhtaudun siihen vähän skeptisesti; Singaporessa on voimassa kaikenlaisia omituisia holhoussäännöksiä, joita tässä raportissa ei ole otettu huomioon. Taloudellista vapautta ei mielestäni voi erottaa muusta vapaudesta. Holhousvaltiot eivät menesty edes talouskasvussa. Singaporen talouskasvu on yleensä ollut samaa luokkaa kuin HK:n (muistaakseni yleensä n. 7 % vuodessa), mutta siihen on vaadittu muistaakseni noin kaksikertaisesti investointeja; tämä tarkoittaa, että Singaporessa resurssien allokaatio on ollut tehotonta.

Euroopassa merkittävin markkinatalousmaa on UK. Raportissa oli siitä erittäin tervehenkistä tekstiä:

The United Kingdom is now one of the freest economies in the world, following the policy changes brought about by Margaret Thatcher's government. In 1980, the United Kingdom ranked 16th but has now risen to 5th place. The principal reasons for this improvement have been greater monetary and price stability, removal of exchange controls, a substantial privatization program and sharply reduced top marginal personal tax rates (from 83 percent in 1980 to 40 percent at present).

In several respects, trends in the United Kingdom have been different from those in continental Europe. Government expenditures as a proportion of GDP have changed little whereas they have increased in other major European countries. Government transfers and subsidies as a proportion of GDP have also remained fairly stable instead of increasing. The British labour market is less regulated than most Continental markets and in recent years unemployment has been significantly lower than in those countries.
There are still some serious economic problems to be overcome in the United Kingdom. The government sector is large and regulation is extensive. The new government has imposed a minimum wage, agreed to the European Union's working time and other "social" regulations that the previous government would not accept. The mobility of labour is also reduced by the large "public" housing sector and the presence of controls, taxes, and subsidies in the housing market. The big issues to be tackled if economic freedom is to increase are fundamental reform of the "welfare state" and a radical attack on regulation to reduce the power of the government.

UK:ssakin on siis paljon parantamisen varaa, mutta sen ongelmat johtuvat nimenomaan sosialistisista rakenteista. UK oli vuosikymmenien ajan pitkällä marssilla kohti sosialismia. 1920-luvun lopulla alkaneesta lamasta 1970-luvun loppuun eli puolen vuosisadan ajan UK:ssa oli vallalla trendi kohti sosialismia. Viimeisen 20 vuoden aikana sosialismia on hieman purettu ja UK on muuttunut aikoinaan melkein Neuvostoliittoa muistuttaneesta Länsi-Euroopan köyhimmästä maasta nyt Euroopan selvästi menestyvimmäksi suureksi maaksi.

USA on eri maiden vapaudesta keskusteltaessa mielenkiintoinen erityistapaus, koska sitä yleisesti pidetään markkinatalouden mallimaana hyvässä ja pahassa. Sosialistien paraatiesimerkkinä markkinatalouden epäoikeudenmukaisuudesta mainitsemat sosiaaliset ongelmat USA:ssa johtuvat kuitenkin POIKKEUKSETTA sosialismista. Esimerkiksi NYC:n pahin slummi, Harlem, on luotu vuokrasääntelyllä, kiinteistöverotuksella ja julkisella asuntotuotannolla.

Terveydenhoitopalveluiden kalleus (USA:n terveydenhoitomenot per henki kaksin- tai kolminkertaiset Suomeen verrattuna) johtuu sääntelystä. Vakuutukset katetaan lakisääteisillä maksuilla eli VEROTUKSELLA. Näennäisesti yksityinenkään terveydenhoito ei siis ole aidosti yksityistä, vaan VEROTUKSELLA RAHOITETTUA AIVAN KUTEN SUOMESSAKIN.

Palvelujen tehottomuuden syynä on paitsi vakuutusten pakollisuus ja niiden lakisääteinen kytkeminen työsuhteisiin, myös esimerkiksi lääkäriammattiliittojen monopolit (joissakin osavaltioissa kätilön ammatti on kielletty lailla, lääkärit toimivat kätilöinä lääkärin palkalla; joissakin osavaltioissa terveydenhoitajat eivät saa antaa rokotuksia, lääkärit hoitavat rokotuksia ja muita terveydenhoitajien rutiinitehtäviä lääkärin palkalla; lääkärien määrää maassa on rajoitettu tiukasti, ihmisiä ei voi vapaasti hakeutua lääkäreiksi, lääkärien palkat tästäkin syystä paljon suurempia kuin Suomessa) ja sairaaloiden ja lääkärien mielettömän kalliit hoitovastuuvakuutukset (pienestä hoitovirheestä tai jopa täysin hoitovirheisiin liittymättömistä, potilaan omasta tyhmyydestä johtuvista tapaturmista voi joutua maksamaan miljoonien dollarien korvauksia - tv-draamasarjoista tutut naurettavat korvausvaatimukset ovat täysin realistisia ja normaaleja).

Tällaisia asioita ei yleensä oteta riittävästi huomioon vertailtaessa vapauden astetta eri maissa. Jopa em. raportissa myönnetään, että sääntelyn vaikutukset eivät kunnolla ole mukana vapauden tason arviointiperusteissa. Raportin tekijät eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet muuttaa näitä arviointiperusteita, vaan ovat laatineet raportin täysin tietoisena kriteerien virheellisyydestä!
Monet libertaarit sen sijaan syyllistyvät suoranaiseen tietämättömyyteen USA:n voimassaolevasta suunnitelmataloushenkisestä lainsäädännöstä. Etenkin USA:laiset itse kuvittelevat usein, että USA on maailman vapain maa. USA:n hallitus on ilmeisesti pystynyt indoktrinoimaan väestön niin totaalisesti, että edes libertaarit eivät yleensä huomaa dogman ristiriitaa todellisuuden kanssa. Monet libertaarit ihailevat USA:n perustuslakia ja arvostelevat USA:n hallitusta perustuslainvastaisesta toiminnasta. Useimmat eivät huomaa, että itse perustuslaki on sinänsä jo vapauden vastainen.

Vielä haitallisempi on kuitenkin se harhaluulo, että USA toimii maailmanpolitiikassa vapautta edistävästi. Esimerkiksi Vietnamin sodan katsotaan usein olleen periaatteessa hyväksyttävä, koska uskotaan USA:n puolustaneen vapautta ja vastustaneen kommunismia. Tässä on taustalla virheellinen identifikaatio: luullaan USA:n olevan vapaa maa, joten uskotaan kaikkien USA:n hallituksen tekojen olevan määritelmän mukaan vapaudelle hyväksi.

Aidosti vapautta kannattavien, itsenäisesti ajattelevien sivistyneiden ihmisten pitäisi ymmärtää, että jokaista tekoa pitäisi tarkastella erikseen. USA:n tekemät sotarikokset (Saksan, Italian, Japanin, Vietnamin, Laosin, Irakin ym. maiden siviilien massamurhat) eivät ole hyväksyttäviä tekoja, vaikka USA:n yhteiskuntajärjestelmä on vapaampi kuin ko. maiden.

Peräänkuuluttaisin jatkuvaa, puolueetonta, epäpoliittista kriittisyyttä kaikkia valtioita ja niiden kaikkia tekoja kohtaan. Aidosti vapautta kannattava henkilö ei voi sitoutua minkään valtion tai minkään puolueen puolelle. Britannian ja Ranskan sodanjulistukset Saksalle IImms:ssa eivät olleet hyväksyttäviä, vaikka Britannia ja Ranska olivat siihen aikaan tietysti vapaampia maita kuin Saksa. Kokoomuksen pyrkimys budjetoida entistä enemmän veronmaksajien rahoja teknologiseen koulutukseen ja tutkimukseen ja kokoomuslaisen liikenneministerin pyrkimys estää rautateiden ja televisiokanavien yksityistäminen ovat sosialistisia pyrkimyksiä - vapauden ystävien on vastustettava niitä, vaikka Kokoomus on vähemmän sosialistinen puolue kuin Vihreä liitto.

Vapaus on aina yksilön vapautta, koska yhteiskunta muodostuu yksilöistä. Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman yksilöitä. Kun puhumme jonkin maan vapaudesta tai jonkin puolueen vapaushenkisyydestä eli liberaalisuudesta, tarkoitamme ko. maassa asuvien yksilöiden vapautta tai ko. puolueen suhtautumisesta nimenomaan yksilön vapauteen. Niinpä käsite yksilönvapaus on täysin turha. Vapaus ei voi olla kollektiivista. Se on aina yksilöllistä. Tästä syystä vapaus on väistämättä epäpoliittista. Vapauden puolustaminen on ihmisoikeuksien puolustamista, ei politikointia.

Libertarismi ei mielestäni kuulu poliittisten ideologioiden joukkoon, koska libertarismi tarkoittaa nimenomaan poliittisen vallan vastustamista. Libertarismi ei ole politiikkaa samoin kuin ateismi/agnostismi ei ole uskonto. Sanon tämän ikään kuin loppukaneettina niille, jotka luulevat vapautta voitavan edistää puolueiden tai valtioiden kautta.

Jonkin maan kehittyminen vapaammaksi tarkoittaa vain sitä, että maan yhteiskuntaa depolitisoidaan. Mitä vähemmän politiikkaa, sitä enemmän vapautta. Libertarismissa ei ole kyse minkään poliittisen linjan valitsemisesta, vaan politiikan häivyttämisestä. Kommunistisessa utopiassa ensin perustetaan totalitaarinen valtio ja sitten odotetaan sen jotenkin mystisesti kuihtuvan pois. Libertarismissa on tavoitteena valtiovallan vähentäminen kaikissa asioissa. Tämä ei ole utopia, vaan realistinen ja konkreettinen idea. Yhteiskunnan depolitisointi merkitsee kaiken yksityistämistä, joten vapauden kannattajien on loogisesti kannatettava nimenomaan libertarismia eli yksityisomistusliberalismia. Kaikki poikkeamat yksityisomistuksesta ovat poikkeamia poliittisen vallan suuntaan, joten yhteiskuntaa ei voi muuttaa vapaampaan suuntaan muuten kuin yksityisen omistusoikeuden esteitä ja rajoituksia purkamalla.