Työehtosopimusten yleissitovuus aiheuttaa satojen tuhansien ihmisten työttömyyden
(Yht. yo. Olli Juntunen)

Mitkä ovat meille tärkeitä asioita, mitä haluamme edistää? Tällainen arvottaminen on politiikassa välttämätöntä, sillä varoja ja mahdollisuuksia on hallituksella vain rajallinen määrä. Esimerkiksi kehitysyhteistyöhön käytettävät varat ovat aina pois jostain muualta. Meidän on arvioitava rahassa hyvää koulutusta ja terveydenhoitoa. Jos emme me sitä tee, joku tekee sen meidän puolestamme. Tämä ei ole epäinhimillistä, vaan välttämätöntä.

Kun olen miettinyt, mitä tulevan hallituksen pitäisi tehdä, olen arvottanut yhden asian muitten yläpuolelle. Kauas yläpuolelle. Itse asiassa mikäli hallitus tämän toiveeni toteuttaa, muulla ei ole enää väliä. Työehtosopimusten yleissitovuus on murrettava.

TYÖTTÖMYYS ON YHTEISKUNNALLINEN SAIRAUS

Suomalaiset ovat tottuneita työttömyyteen. Tämä on omituista ja kuvaa mielestäni hyvin sitä, miten ihmiset sopeutuvat millaisiin oloihin tahansa niin hyvin, etteivät edes ymmärrä minkään olevan pielessä. Myös itse työttömyys on omituista. Eihän työ lopu ennen kuin maailma on valmis, ja tämä tapahtuma ei ole kovin pian näköpiirissä. Ehkä kaikille ei ole juuri sellaista työtä kuin haluaisi, mutta menisi sitten muualle. Mielestäni työttömyydestä ei pidä puhua taloudellisena ilmiönä, vaan yhteiskunnallisena sairautena.

Suurimman osan itsenäisen Suomen historiaa olemme eläneet täystyöllisyydessä. Työttömyys on suhteellisen uusi sairaus, jonka syntyä ymmärtääkseen on ymmärrettävä työmarkkinoitten toimintaa. Työmarkkinoilla on työntekijöitä ja työnantajia. Jokaisella työntekijällä on tietty palkkataso, jolla hän suostuu työskentelemään. Tämä on työvoiman tarjonta. Jokaisella työnantajalla tietty palkkataso, jolla hän suostuu palkkaamaan työntekijän. Tämä on taas työvoiman kysyntä. Markkinoilla nämä kaksi tavoitetta kohtaavat, ja tulos hyödyttää aina molempia. Jos ei hyödyttäisi, ei työsopimusta tehtäisi. Tällaisilla vapaan kilpailun täysin joustavilla markkinoilla ei ole työttömyyttä.

Sen sijaan, jos työntekijät ovat järjestäytyneitä, heillä on yhteinen työvoiman tarjontakäyrä. Jos työnantaja ei arvosta työntekijän panosta niin paljon kuin ammattiliitto vaatii, työntekijä jää työttömäksi. Jos työntekijäliitto solmii yleissitovan työehtosopimuksen, jäävät työttömiksi kaikki ne ihmiset, joitten tuottavuus on niin alhainen, että työnantajat eivät halua työllistää heitä ammattiliiton sopimalla palkalla. Tällöin työttömäksi jää ihmisiä, jotka eivät ole antaneet ammattiliitolle valtaa päättää heidän työsopimuksestaan. Näitten ihmisten tuottavuus on heikko, ja usein heillä ei ole työnantajien arvostamaa koulutusta. Tällöin he syrjäytyvät helposti yhteiskunnasta luisuen pitkäaikaistyöttömyyteen. Yleissitovuus on myrkkyä yhteiskunnan huono-osaisille.

PALKKOJEN MÄÄRÄYTYMINEN

Markkinataloudessa kuluttajat valitsevat, mitä tuotteita he haluavat hankkia. Jokainen ostopäätös on poliittinen valinta, minkä vähitellen kuluttajat ovat alkaneet tajuta. Kuluttajat, eivät ay-liike tai yritysjohtajat, päättävät paljonko työntekijöille maksetaan palkkaa, ja mikä on työllisyys kullakin alalla. Jokainen ostopäätös vaikuttaa näihin asioihin. Kuluttajien ostosten lisäksi palkkaan vaikuttaa työntekijän tuottavuus. Työnantaja ei koskaan työllistä työntekijää korkeaimmalla hinnalla kuin hänen tuottavuutensa. Pitkällä aikavälillä palkat nousevat vain ja ainoastaan työn kohoavan tuottavuuden myötä. Niillä aloilla, jotka ovat pitkälle koneistettuja ja joilla investoinnit ovat korkeita, on yleensä korkea tuottavuus ja korkeat palkat. Jos tuottavuus ei kohoa, ei työnantaja voi maksaa korkeampaa palkkaa. Tuottavuus nousee tuotannossa käytetyn pääomakannan kasvaessa investointien myötä. Markkinataloudessa pääomakannan kasvattaminen on kannattavaa pääoman tuoton vuoksi, joten työn keskimääräinen tuottavuus ja sen myötä keskipalkka kasvaa luonnostaan aina.

Vapailla markkinoilla vallitsee täystyöllisyys, minkä tähden työntekijöistä käydään kilpailua työnantajien kesken. Mikäli joku haluaa palkata uuden työntekijän, hänen täytyy antaa työstä parempi palkkio kuin muut työnantajat. Tämä nostaa palkkoja vääjäämättä markkinataloudessa. Mikäli palkat saavat määräytyä täysin vapaasti tuottavuuden mukaan, palkat nousevat nopeasti, yhtä nopeasti kuin tuottavuus. Jos sen sijaan palkkoja pyritään tasoittamaan, tuottavuus kärsii siitä, ja palkat nousevat hitaammin.

Tästä ovat poikkeuksena julkiset alat, joilla työntekijöitten palkat määräytyvät eri tavalla kuin yksityisillä aloilla. Valtio ei kaikessa toiminnassaan pyri voittoon, jolloin se ei pyri myöskään suurimpaan mahdolliseen tuottavuuteen. Lisäksi valtio toimii usein aloilla, joilla tuottavuuden mittaaminen on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta. Tuottavuuden kasvu on yleensä julkisilla aloilla hitaampaa kuin yksityisillä. Julkisen sektorin palkkojen nousu onkin jäänyt jälkeen yksityisten alojen palkkojen noususta. Tämä ei johdu pelkästään heikosta tuottavuudesta, vaan myös valtion haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä maksaa korkeampia palkkoja. Tällöin valtio ei saa palkattua pätevimpiä työntekijöitä, vaan nämä menevät parempipalkkaisiin töihin yksityiselle sektorille.

Vapailla markkinoilla ei ketään syrjitä. Mikäli yritys toimii järkevästi pyrkien suurimpaan mahdolliseen voittoon, se työllistää ne työntekijät, joitten tuottavuus on suurin, riippumatta sukupuolesta, iästä tai ulkonäöstä. Kilpailullisilla markkinoilla toimivat yritykset eivät harrasta palkkasyrjintää, sillä niillä ei ole varaa siihen. Mikäli yritys on rasistinen tai sovinistinen, se ei tuota niin hyvin kuin ennakkoluuloton yritys. Erilaiset kiintiöt, joilla yritetään varmistaa, ettei vähemmistöjä suosita, usein pakottavat yritykset työllistämään ammattitaidotonta työvoimaa. Monilla aloilla ei yksinkertaisesti ole riittävästi pätevää työvoimaa jokaisesta ihmisryhmästä. Kiintiöt alentavat tuottavuutta ja palkkoja.

Koska Suomessa on pyritty palkkatasa-arvoon, on meillä Suomessa varsin alhaiset palkat verrattuna moniin muihin länsimaihin. Esimerkiksi terveydenhoitajat saavat tuskin missään länsimaassa niin pieniä palkkoja kuin Suomessa. Mikäli pyrkisimme aivan täydelliseen tasa-arvoon, se johtaisi niin suureen tehottomuuteen, että yleinen palkkataso romahtaisi. Työnantajan pitäisi saada päättää, kenet hänen omasta mielestään kannattaa työllistää ja millä palkalla. Anneli Jäätteenmäki on usein vaatinut miesten ja naisten välille palkkatasa-arvoa. Toivon, että hän ymmärtää jonain päivänä pienentävänsä naisten palkkoja. Tuottavuuden kasvun hidastuminen työmarkkinoiden sääntelyn vuoksi alentaa pidemmän päälle myös naisten palkkoja, vaikka samapalkkaisuus hetkellisesti nostaisi niitä.

ERI ETUUDET JA IRTISANOMISSUOJA

Eräät ammattiyhdistykset ovat vaatineet irtisanomissuojan vahvistamista. Näitten liikkeitten jäsenet tuskin ymmärtävät, mitä oikein vaativat. Työnantajaa ei kiinnosta, miten paljon hän joutuu maksamaan palkkaa työntekijälle. Työnantajaa kiinnostaa työntekijän tuottavuus työssään ja miten paljon kustannuksia palkka mukaan lukien työntekijästä on hänelle. Mikäli työntekijästä tulee enemmän kustannuksia kuin tuottoa, joutuu työntekijä lähtemään. Jos irtisanomissuoja estää tämän, työnantaja varautuu kattamaan mahdolliset tappionsa tästä sitoutumalla maksamaan työntekijälle pienempää palkkaa. Vaihtoehtoisesti hän ei työllistä työntekijää ollenkaan. Näin irtisanomissuojan parantaminen lisää työnantajan kustannuksia, alentaa palkkoja ja heikentää työllisyyttä.

Sama pätee kaikkiin muihin työnantajan velvoitteisiin. Monet työntekijät eivät tajua, että työnantajien kustannukset eivät ole pois työnantajalta, vaan häneltä itseltään. Työnantaja voisi maksaa mielellään kaikki kustannukset suoraan käteen palkkana. Itse asiassa kaikki työnantajien kustannukset ovat veroja, joita palkansaajat eivät ymmärrä maksavansa. Tämä on johtanut siihen, että Suomessa on samaan aikaan alhaiset palkat että suuret työvoiman kustannukset. Suomalaiset yritykset eivät valita korkeista palkoista, vaan työvoiman kokonaiskustannuksista. Mitä enemmän työnantajille laitetaan velvoitteita, sitä alhaisemmat palkat niistä seuraavat.

Joidenkin mielestä kansalaiset arvostavat näitä etuuksia niin paljon, että eivät halua luopua niistä. Hyvä on, siirretään nämä kustannukset suoraan verotukseen, työläiset ne joka tapauksessa maksavat. Palkat nousevat tällöin suurin piirtein vastaavan summan. Tällöin työläiset näkevät oikeasti, miten paljon he maksavat veroja.

AMMATIYHDISTYSLIIKKEEN HARJOITTAMA POLITIIKKA

Ay-liikkeen tuen tähden Tarja Halonen valittiin presidentiksi. Ay-liikkeen avulla yksi puolue saa johtaa tätä maata ihan niin kuin haluaa. SDP on ammattiyhdistysliikkeen poliittinen siipi. En vastusta ay-liikettä, koska se tukee demareita. Vastustan demareita, koska he tukevat ay-liikettä.

Ammattiyhdistysliike on rasistinen. Se estää ulkomaista työnvoimaa tulemasta maahamme uhkaillen suomalaisten työllisyyden heikkenevän ja palkkojen alenevan siirtolaisten tuolon myötä, ja siksi haluaa sulkea rajamme. Tämä on tehokasta politiikkaa, sillä sen ansiosta monet suomalaiset luulevat ammattiyhdistysliikkeen puolustavan suomalaisten palkkatasoa ja työllisyyttä. Tämä estää heitä näkemästä, että ammattiyhdistysliike on vastuussa suomalaisten alhaisista palkoista ja työttömyydestä.

Ammattiyhdistysliike polkee yksilönvapautta. Minä haluan tehdä työtä sellaisella työsopimuksella, jonka voin itse hyväksyä. Minä en halua joutua työttömäksi sen tähden, että työnantaja- ja työntekijäliitot solmivat sopimuksen, joka ei kelpaa minulle ja minun mahdolliselle työnantajalleni.
Minulla on kansalaisena oikeus työhön, ja tätä oikeutta työehtosopimusten yleissitovuus rikkoo.

En tiedä, mikä kansalaisten mielestä on oikein ja väärin. Mahdollisesti hyvinkin monien kansalaisten arvomaailma on täysin erilainen kuin minulla, mutta minusta on tämän järjestelmän toiminta ei ole ainoastaan sosiaalisesti ja taloudellisesti tuhoisaa, vaan yksinkertaisesti väärin, ja vastustan sitä viimeiseen asti. Saatan tehdä jotain kompromisseja, jotta tätä asiaa saataisiin eteenpäin, mutta tämä on asia, jota en myy mistään hinnasta.

Olli Juntunen
ojuntune@cc.joensuu.fi
Yht. yo
Joensuu